Hiilijalanjälki osana rakennuslupaa

Rakennuksen ilmastoselvityksessä raportoidaan rakennuksen hiilijalanjälki. Tavoitteena on ohjata uudis- ja korjausrakentamista kohti vähähiilisyyttä.

Valtioneuvosto on 15.9 hyväksynyt esityksen uudesta rakentamislaista, jonka on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2024. Lain tarkoituksena on ohjata rakentamista vähähiilisemmäksi sekä muuttaa nykyistä rakennuslupakäytäntöä tietomallipohjaiseksi. Jatkossa rakentamislupaa varten olisi laadittava ilmastoselvitys, jossa raportoitaisiin rakennuksen hiilijalanjälki sekä hiilikädenjälki. Asetus rakennuksen ilmastoselvityksestä on tällä hetkellä avoin lausunnoille.

Vuonna 2019 ympäristöministeriö julkaisi luonnoksen ohjeesta rakennusten vähähiilisyyden arviointiin, joka pohjautui aikaisemmin julkaistuun alustavaan arviointimenetelmään ja sen lausuntokierroksella saatuihin palautteisiin. Kyseistä päivitettyä arviointimenetelmää pilotoitiin vuosina 2019-2020 yli 40:ssä rakennushankkeessa. Kerrytettyjen kokemusten pohjalta valmisteltu asetusluonnos oli ensimmäisellä lausuntokierroksella kesällä 2021, jonka jälkeen siihen tehtiin palautteen pohjalta muutoksia. Päivitetty asetusluonnos on nyt uudelleen lausuttavana.

Mitä ilmastoselvityksellä halutaan saavuttaa?

Rakentaminen ja rakennettu ympäristö on huomattava raaka-aineiden kuluttaja, ja vuosittain maailmassa käytettävistä raaka-aineista 50% kuluu rakentamiseen. Sen lisäksi rakentamisessa ja rakennuksissa kulutetaan noin 40% käytössä olevasta energiasta. Rakentaminen sekä rakennusten lämmön- ja sähkönkäyttö tuottaa maapallolla noin kolmanneksen ihmisen aiheuttamista kasvihuonepäästöistä.

Rakennuksen ilmastoselvitys ja vähähiilisyyden arviointimenetelmä ovat keskeinen osa tulevaisuuden rakennuksen vähähiilisyyden säädösohjausta. Niitä koskevalla sääntelyllä edistettäisiin siirtymistä vähähiiliseen rakentamiseen, sillä on vaikea vähentää sellaista, jota ei mitata yhtenäisellä tavalla. Ympäristöministeriön valmisteleman rakennusten hiilijalanjäljen arviointimenetelmän avulla pyritään helpottamaan rakentamisen ilmastovaikutusten laskemista.

Tällä hetkellä rakennusten ilmastopäästöjä ohjataan vain energiatehokkuuden näkökulmasta rakennusluvan yhteydessä laadittavalla energiaselvityksellä, joka sisältää energiatodistuksen. Rakennuksen energiatehokkuus luokitellaan energiatodistuksen perusteella tiettyyn energiatehokkuusluokkaan (A-G) ja uudisrakennuksille on määritetty tietty raja-arvo energiatehokkuudelle, joka niiden tulee täyttää saadakseen rakennusluvan.

Uudessa rakentamislakiesityksessä rakennuksen vähähiilisyyttä esitetään uudeksi rakentamisen tekniseksi vaatimukseksi. Rakennuksen hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki raportoitaisiin rakentamisluvan yhteydessä laadittavalla ilmastoselvityksellä, jossa hiilijalanjäljelle asetettaisiin tehokkuusluokat kuten energiatodistuksessa, sekä uudisrakennuksille määritetty hiilijalanjäljen yläraja. Tavoitteena on ohjata rakentamista kohti vähähiilisyyttä.

Kuvassa (Hallituksen esitys HE 139/2022) on esitetty rakennusten päästövähenemien alustavia suuruusluokka-arvioita eri skenaarioilla. Päästövähenemien määrään vaikuttavat monet tekijät ja tällä hetkellä Suomessa ei ole olemassa seurantajärjestelmää rakennetun ympätistön päästöille. Tämän vuoksi ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus valmistelevat parhaillaan rakennetun ympäristön päästöjen seurantajärjestelmää, jonka perusteella päästään laatimaan kustannusoptimaalisuuden tarkasteluja päästövähentymille eri rakennustyypeille. Hiilijalanjäljen sääntelyn avulla on mahdollista pienentää rakentamisen ilmastovaikutuksia sekä rakennusmateriaalien että rakennuksessa kulutetun energian osalta. Myönteisten ilmastovaikutusten suuruus riippuu keskeisesti valitusta hiilijalanjäljen raja-arvosta ja sen päivittämisen tahdista. Velvoite laatia ilmastoselvitys uuden rakennuksen rakentamishankkeissa toisi rakennuksen ilmastovaikutuksen näkyväksi, jolloin myös ilmastoselvityksellä olisi rakentamisen hiilijalanjälkeä tietoisuutta lisäävä sekä ohjaava vaikutus.

Miten hiilijalanjäljen laskenta toteutetaan?

Lausuntokierroksella olevassa asetuksessa määritetään pelisäännöt hiilijalanjäljen laskennalle. Laskenta tehtäisiin erikseen sekä rakennuspaikalle että rakennukselle.

Arviointijakson pituudet

  • Ehdotettu 50 vuoden arviointijakso on yleisin elinkaariarvioinnin arviointijakso myös kansainvälisissä arvioinneissa. Samaa arviointijaksoa noudattavat EU:n Level(s)-menetelmä, rakennusten energiatehokkuusdirektiivin päivityksessä ehdotettu ilmastoselvityksen arviointitapa sekä muissa pohjoismaissa viranomaisten kehittämät arviointimenetelmät. Koska Suomen arviointimenetelmä pyritään laatimaan yhteensopivaksi EU:n ja muiden pohjoismaiden menetelmien kanssa, olisi oleellisen tärkeää käyttää samaa arviointijaksoa.
  • Vaikka rakennuksen elinkaaren ilmastovaikutuksia arvioitaisiin vain ensimmäisten 50 vuoden ajanjaksolle, oletuksena ei kuitenkaan ole se, että rakennus kestäisi tai olisi käytössä vain 50 vuoden ajan. Ajatus olisi, että arviointi tehtäisiin vain ensimmäisten 50 vuoden ajalle, koska sen kaukaisemmassa tulevaisuudessa rakennuksen käyttöön ja korjauksiin liittyy kasvavia epävarmuuksia, jotka vähentävät elinkaariarvioinnin tulosten käyttökelpoisuutta säädösohjauksessa.
  • Jos esimerkiksi tuotteen tekninen käyttöikäarvio olisi tilastollisesti tai pitkäaikaiskestävyyden testitulosten perusteella aiotuissa käyttöolosuhteissa arvioituna 20 vuotta, se vaihdettaisiin kahdesti 50 vuoden arviointijaksolla. Toisaalta kantavien rakenteiden, pohjarakenteiden ja rakennuksen vaikeasti vaihdettavat rakennusosat tai niiden komponentit suunnitellaan ja valitaan siten, että niiden tekninen käyttöikäarvio täyttäisi rakennukselta vaaditun tavoitteellisen teknisen käyttöiän.

Suomen ympäristökeskus kehittää ja ylläpitää kansallista päästötietokantaa, jota käytettäisiin ensisijaisesti rakennusmateriaalien ja energian hiilijalanjäljen laskennassa. Jos käytettävä rakennustuote on jo tarkemmin tiedossa rakennuslupavaiheessa, myös erillisten ympäristöselosteiden (EPD) käyttö laskennassa olisi mahdollista.

Hiilijalanjälki

Kaavassa käytetty lyhenne GWP (Global Warming Potential eli ’vaikutuspotentiaali ilmaston lämpenemiseen’) tarkoittaa kasvihuonekaasupäästön vaikutusta ilmaston lämpenemiseen. Sen yksikkönä käytetään hiilidioksidiekvivalentteja (CO2e), eli eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävää vaikutusta muunnettuna hiilidioksidin vaikutukseen.

Rakennuksen ja rakennuspaikan hiilijalanjäljen suurin osuus koostuu tyypillisesti käyttöenergiasta sekä rakennusmateriaalien valmistuksesta. Materiaalien vaihdot ja korjaukset lasketaan RT-kortissa 18-10922 esitettyjen teknisten käyttöikien perusteella. Rakennusmateriaalien loppukäsittely sekä työmaatoiminnot kuuluvat myös laskettavaan hiilijalanjälkeen ja ne voidaan laskea käsin tarkemmalla menetelmällä tai käyttää Suomen ympäristökeskuksen CO2data.fi ohjearvoja.

Hiilikädenjälki

Hiilikädenjäljen arviointiin sisältyisi ensisijaisesti sellaisia ilmastohyötyjä, joiden arvioinnille on olemassa yhteisesti hyväksytyt laskentasäännöt esimerkiksi EN-standardeissa. Laskenta kattaisi ainoastaan sellaiset vältetyt sekä poistetut kasvihuonekaasupäästöt, joita ei aiheutuisi ilman rakennushanketta. Tämän vuoksi hiilikädenjälkeen ei sisältyisi esimerkiksi rakennustuotteen valmistajan omistaman metsän sitoma ja varastoima eloperäinen hiili, vaikka tällainen metsäalue olisi sertifioitu ko. yrityksen rakennustuotteiden kasvihuonekaasupäästöjen kompensaatioksi.

  • rakennusosien ja –tuotteiden tai siirtokelpoisten rakennusten uudelleenkäytöllä tai materiaalikierrätyksellä vältetty kasvihuonekaasupäästö (D1)
  • materiaalin hyödyntämisellä vältetty kasvihuonekaasupäästö, kun materiaali olisi käytetty tekniset vaatimukset täyttävänä kierrätyspolttoaineena tai kun materiaali olisi hyödynnetty polttolaitoksessa, jonka energiatehokkuuden hyötysuhde olisi yli 65 prosenttia (D2)
  • rakennuksessa tai rakennuspaikalla tuotetulla ylimääräisellä uusiutuvalla energialla vältetty kasvihuonekaasupäästö (D3)
  • rakennustuotteiden pitkäaikaisen eloperäisen tai teknisen hiilivaraston kautta vältetty kasvihuonekaasupäästö (D4)
  • karbonatisoitumisen kautta ilmakehästä poistettu hiilidioksidi (D5)
  • istutetun puuston hiilinielun kautta ilmakehästä poistetut kasvihuonekaasut asemakaava-alueilla (D6)

Ilmastoselvitys

Ilmastoselvitys, josta ilmenee rakennuksen sekä rakennuspaikan hiilijalan- sekä kädenjälki olisi esitettävä rakennusluvan jätön yhteydessä.

Ilmastoselvitys olisi energiatodistuksen tapaan päivitettävä ennen rakennuksen käyttöönottoa, jos toteuttamislupavaiheen ilmastoselvityksen perusteena oleviin suunnitelmiin on tullut muutoksia. Suunnitellun vähähiilisyyden toteutuminen varmistettaisiin siten, että rakennusvaiheen vastuuhenkilön, esimerkiksi rakennustöiden vastaavan työnjohtajan tai muun ammattilaisen, tehtäväksi tulisi merkinnän tekeminen rakennustyön tarkastusasiakirjan yhteenveto-osaan siitä, että rakennustyö vastaa ilmastoselvityksessä esitettyä

Vastaavasti kuin energiatodistuksen laatijoille on erillinen pätevyystentti, on ilmastoselvityksen laadinnalle suunnitteilla oma tapansa, jolla varmistetaan selvityksen laatijan pätevyys.

Lue lisää: